Hapankorppu, tuttujen kesken vain Korpuksi kutsuttu suomenhevosorii on erittäin mielenkiintoinen tapaus. Vaijarimaisen ulkokuoren alta löytyy lämmin ja kultainen sydän joka hyväksyy helposti kenet tahansa. Vaikka tokihan Korpunkin on orina näytettävä vähän sitä miehistä puoltaan niin ei tämän pojan kanssa kyllä tule päivää jolloin sen kanssa ei pärjäisi. Vaikka Korppu pahana päivänä voikin olla vaikea käsitellä, ei orin käytöstä tarvitse pelätä. Lähinä Korppu testaa vain että mitä se saa ja mitä ei saa tehdä.

Hoitotoimenpiteet sujuvatkin Korpun kanssa pääosin oikein mukavasti. Orin voi antaa olla karsinassa aivan vapaana, ei se siitä mihinkään lähde. Korkeintaan vähän kurkkii tallikäytävälle ja hörisee naapureille sekä ohitse kulkeville kaksi- ja nelijalkaisille. Harjata saa turvasta aina hännänpäähän asti, ilman että Korppu sanoo poikkipuolista sanaa. Välillä sitä ihmetteleekin että minkä ihmeen ruunan ketaleen olen oikein saanut, kun ei tällä orilla ole luonnetta. Varustaminen, pesu, harjaus. Mikään ei aiheuta Korpussa poikkipuolisia reaktioita.

Vainiin, löytyyhän Korpustakin luonnetta. Kun ori on kärryjen eteen saatu valjastettua, ei enää malteta millään seistä paikoillaan ja odottaa että ohjastaja hyppää kyytiin. Kun kyytiin on päästy, on Korppu jo menossa. Reipasta käyntiä kohti hiittirataa tai vaihtoehtoisesti leveitä kärryteitä, millä mielellä nyt sitten mahtaa Korppu ollakaan. Helppo ajettava Korppu ei ole. Ori haluaisi vain painaltaa joukon ensimmäisenä ja siten uuvuttaa itsensä vähän turhan nopeasti. Pikkuhiljaa on kuitenkin saatu treenillä Korppukin ymmärtämään että kannattaa hidastaa kun pyydetään, niin sitten lopussa saa mennä kovaa. Korppu on helppo tosiaan saada lisäämään vauhtia, ori rakastaa juoksemista koko sydämestään, mutta kun pitäisi hidastaa saattaa Korppu pistää sopimuksen poikki. "Kun kerran mennään niin mennään eikä meinata" tuntuukin olevan Korpun suosikki fraasi.

Sukutaulu ja sukuselvitys

Korpun suku on mielenkiintoinen, sillä suvussa ei ole niinkään tunnettuja ravinimiä, mutta kuitenkin Korpusta odotetaan hyvää juoksijaa. Isänä Korpulla on komea herrasmiesorii, Hermeli, joka on juossut ihan mukavasti, tosin jalkavamman takia orin raviura jäi lyhyehköksi, sittemmin ratsuksi opetettu orii viihdyttää kansaa nykyään enää näyttelyissä ja siitospuolella, kun eihän orista saatu kilparatsua. Hermeli toimiikin siis vain puskaratsuna ja siitoshevosena, kun ei vanhan jalkavamman vuoksi saa ajohommia harrastaa.

Emän puolelta on Korpun suku myös tuntemattomamapaa. Emänä on Journalisti, erään Lappalaisen asianajajan omistama tamma, joka juoksee kilpaa edelleenkin, vaikka ikää onkin jo kertynyt. Jalostuspuolella tamma ei ole kovin haluttu, pienten rakenteellisten virheidensä vuoksi, vaikka nopeita juoksijoita tamma periyttääkin. Näyttelyissä tamma ei ole kovinkaan pärjännyt, vaikka onkin miellyttävän näköinen. Pienet rakennevirheet kuitenkin tiputtavat tosiaan tamman mahdollisuuksia pärjätä.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

ulkoasun © weeram 2008, otsikon kuvan © kuvaaja ei tahdo nimeään mainittavan
taulukkoapuna Chao, Cady, Milka L.